Ompelukaavoista

Sarjassamme kaavojen piirtelyä.

1. Ei! Enää! Ikinä! Miksi sorruin ostamaan pdf tiedoston, tulostamaan yli 30 paperia ja yrittää epätoivoisesti sovittaa niitä keskenään taaperon ja kissojen kontatessa pitkin lattiaa?
2. Ihanan selkeää piirtää kaavaa, jossa vaan pelkästään yhden tuotteen äärilinjat.
3. Mitä ylimääräisiä viivoja täällä on? Voinko jättää ne huomioimat… ai, näin ne kankaat kohdist… onko sillä väliä miten päin laitan hian?
4. Langansuunta? Kangaskaupassa leikataan langansuuntaa vastaan. Miten se on niin vaikeaa joka kerta muistaa.
5. Oikasen vähän tästä, ja tuosta. Enkä kuitenkaan tee pääntietä näin… eihän kukaan saa tietää…
6. Miten saan rullattua kaavan siististi ja minne tungen koko saamarin pötkön… ks kohta 1.

Kunnes valmiin tuotteen kohdalla vannon ja vakuutan käyttäväni silitysrautaa, mittanauhaa ja niitä ohjeita. Ja valmista kaava arkkia… 😉

(Koen kyllä valmiin kaava-arkin hahmottamisen, jokaisen viivan löytämisen ja yhteen koostamisen myös hankalaksi…)

Laiva, Ohoi!

Olin ihan vaan resoreita menossa hakemaan Kangaskapinasta… Ei, siellä ei ollut mustaa resoria mitä tarvitsin. Katsokaapa silti tuota kangasta! Tall Ship Races mielessä edelleen häämöttäen sorruin ostamaan aivan upeaa purjelaivakangasta. Kaavana edelleen Jujunan Basic for babies setistä body. Toimii hoikalle pojalle loistavasti. Tällä kertaa muistin jopa laittaa kauluksen napit oikealle paikalle ostobodeihin nähden.

Vielä en ole uskaltanut kaksoisneulaa käyttää muualla kuin hiansuissa. Pitäisi rohkaistua kokeilemaan kanttausta ihan kaksoisneulallakin. Tulisi lähempänä kaupasta saatavaa jälkeä?  Malttamattomana odottelen tilausta Erikas Syskriniin, alkaa kanttinauhakin olemaan vähän vähissä….

Lisäksi pitäisi onnistua pikkuhiljaa siirtämään ompelu ja käsityöpiste pois työhuoneesta, joten lapsi saisi ansaitsemansa huoneen käyttöönsä. Onko ideoita miten saa ompelukoneen äänen vaimennettua, jotta toinen voi jatkaa uniaan? Tai muuten ideoita pieneen, tehokkaaseen työpisteeseen…. Pinterest here we go again

 

Taaperon uudet vaatteet

Lapset kasvavat ja vanhenevat valtavan nopeasti, aikuisen ihmisen kehityksen ollessa pysähdyksissä. ( Tai univajeisena ottavan jopa takapakkia). Taaperon kasvaessa, päätin alkaa tehtailemaan sopivankokoisia vaatteita pikkuhiljaa. Tällä kertaa päätin testata uutta kaavaa bodyyn, sillä olin kuullut kehuja Jujunan kaavojen sopivuudesta hoikille lapsille.

Kehut pitivät paikkansa. Body sopii hienosti. Valmistui lähes ilman kommervenkkejä (mitä nyt yksi J-kirjainta muistuttava kaksoisneula). Kankaana Possupussista löytynyttä Siesta-trikoota Paapiilta. Trikoo on laadultaan pehmeää. Omatekemissä vaatteissa saumat ovat vielä vähän sikinsokin ja ompeleet jäävät useimmiten näkyviin, mutta kankaan laadun tuntee. Useimmiten taapero pyrkii varastamaan omansa käyttöön, ennenkuin saan edes nappeja paikalleen.

Yöllisiä eläimiä

Vaihteeksi jotain pientä pienelle. Valvoin pienen tovin (ja pidemmänkin tovin, kiitos yöllistä elämää pitävän taaperon) kankaiden yönä ja päädyin tilaamaan mm. Majapuulta ihanaa lepakkokangasta. Mikäs sen paremmin sopisikaan taaperon unihaalariin. Useammin kuin kerran säikähdin kuvion olevan ylösalaisin… kunnes muistin. Lepakot!

Kohdistuksista ei varmaan kannata mainita? 😀 Lisäksi kerron pienen salaisuuden, leikkasin toisen etukappaleen väärinpäin! Kangas oli ihan lopussa… onneksi trikoo antaa vähän anteeksi ;). Tämä unihaalari onkin edellisiä isompia kokoa. Pienokaiseni kasvaa valtavaa vauhtia. Edellisistä unihaalareista napit pulliselevat ja raottuvat jo kovin reteästi….

Aurajoen rannalla

Kävimme vielä aamusta ihailemassa Aurajoen rannalle pysäköityjä aluksia.  Ilma suosi Turkua ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta.  Alukset alkoivat pikkuhiljaa tehdä lähtövalmisteluja, ja mastoissa keikkui miehistön jäseniä niin, että heikoimpia (minua) huimasi. Viimeiset seilorit kipittivät aluksiin Salen kassien kanssa 😉

Kuvituksena hieman leikkiä kännykän kuvankäsittelyohjelman Prisman kanssa. Välillä sinne tulee omaan makuun sopivia filttereitä. Näistäkin voisi miettiä taulukollaasia lastenhuoneeseen….

 

Maakrapu joella

Rakastan asua Turun läheisyydessä. Täällä on valtavasti kaikkea mielenkiintoisia tapahtumia. Viikko sitten olin aivan varma haluavani aloittaa uran ritarina. Olkoonkin, että olen ratsastanut hevosella vain kerran elämässäni (saman verran kuin ponilla, aasilla ja kamelilla) ja arvostan käytännöllistä pukeutumista. Haarniska jäänee tästä kriteeristä aika kauaksi….

Tällä viikolla olen ihaillut Tall Ship Races 2017 aluksia, ja niiden pohjattoman ketterää miehistöä. Toinen toistaan korkeammalla, Aurajoen yllä killui ihmisiä, jotka tuntuivat suorastaan liitävän ja uhmaavan painovoimaa. Itselläni on taipumusta luonnon lakeja uhmaavaan kömpelyyteen, joten puristin rystyset valkoisena portaiden köysiä. Ja laivat sentään olivat tukevasti parkkeerattuna joen rantaan. Ilman merenkäyntiä.

Käytössä kuluneella viikolla valmistunut mekko. Sovellettu Suuri Käsityölehden 4/2017 kimonon ohjeesta. Mekko on malliltaan todella käytännöllinen, sillä taskuihin saa mahtumaan yhtä sun toista.  Jalassa lenkkarit, jotka tulivat tasapainotellessa tarpeeseen…

Huomenissa varmaan vielä uudestaan tutkailemaan heräileviä aluksia, ja toivottamaan onnea kisassa….

Päätöntä menoa

Silläkin uhalla, että toistan itseäni. Päätin edellisen postauksen huonoon vaatetilanteeseen vedoten tehdä vielä toisenkin paidan. Kaava on sama tuttu. Edelleen vain yksi ommel ompeluvaiheessa käytössä. Kankaana juhannuksen mekkoleikeiltä jäänyttä JättiRätin löytöjä. Edellisestä paidasta viisastuneena pidensin hieman helmaa. Hihojen pituus on osoittautunut sateisilla keleillä näppäräksi. 

Sivuhuomautuksena. En tiennytkään aikaisemmin, että nuorimmalla kissallamme on taipumus rakastaa itämaista keittiötä. Olin unohtanut thai-basilikan keittiön pöydälle ja löysin hänet aamulla syömässä onnellisena basilikaa. Aikaisemmin ruokavalioon onkin kuulunut muovipussien nuoleskelu tilaisuuden sattuessa.

 

Kukkia ja kesäpäiviä

Äitikin tarvitsee välillä uusia vaatteita, vai tarvitseeko? Valtaosa vaatevarastostani on hankittu ajalta ennen lapsen syntymää. Minulla on 6 H& M t-paitaa (kahta eri väriä) jotka olleet käytössä päivittäin jo yli vuoden. Jostain taitaa pukiessa mennä jo sormetkin läpi. Suomalaiseen kulttuuriin kuulunee kuitenkin kautta-aikojen erilaiset turhaspurotyyliset verkkopaidat, joten paidoilla on menty tyytyväisenä.

Nyt kaipasin kuitenkin jotain uutta. Pinterestiä selatessani törmäsin Lekalan kaavoihin. Eräs ihana paidan kaava sattui vielä olemaan ilmainen. Kaavat olisi saanut omiin mittoihin muokattuna, mutta mittanauhan puuttuessa tilasin valmiilla mitoilla. Kaapissa sattui vielä olemaan Eurokankaan palaihmeitä, joten 

 

Kesä yllätti ompelijan

Kun aloittelin ompeluharrastustani, sain mahdollisuuden käydä käsityömessuilla. Se oli uuden harrastuksen aloittaneena hyvinkin jännittävää. Siihen sisältyy kuitenkin myös pelko. Uusi harrastus ainakin minun tapauksessani tietää armotonta rahanmenoa. Käsityömessuilta hamstrasin paria kangasta, jo vakaasti päättäneenä sijoittaa ne NERIK laatikkoon (=näitä en raaski ikinä käyttää).

Ilmojen satunnaisesti lämmetessä (myös ukkosilmat nostavat kämpän lämpötilaa) tuli äkillisesti tarve saada myös unipussissa nukkuvalle taaperolle jotain kevyempää päälle. Ihastuin kovin Hallonsmuladesignin kaavaan unipuvusta. Yritin vielä lyhentää sitä t-paita ja shortsimittaan. Taaperon seistessä haalari näyttää kyllä melkein nilkkamittaiselta, mutta onpahan viileämpi. Kangas on aivan ihana Paapiin pesue.

 

Lisää harjoittelua

Pikkuhiljaa alan päästä sinuiksi ompelukoneeni kanssa ja jotain vaatteita olen saanut aikaiseksi. Suoraa linjaa en ole saanut vieläkään ommeltua. Kaksoisneulaa en ole saanut aikaiseksi asennettua. Käytän ompeluksissani oikeastaan vain yhtä lankaa (mustaa) ja yhtä ommelta (siksakkia). Taitojeni rajoittuneisuudesta huolimatta olen lopputuloksiin suht tyytyväinen.

Uusimpana kokeiluna olen tehnyt Hallonsmuladesignin Baggydress kaavalla unihaalarin. Haalari oli taaperolle niin mieleinen, etten valmiina saanut kuvatuksikaan kun piti kaapata jo pieneen käteen ja kantaa pitkin asuntoa. Kankaan hän sai itse valita, ilmeisesti värit ovat taaperon mieleen. Vetoketjua en vielä uskaltanut. Nepparien kanssa illalla taaperon nukkuessa, itse silmät ristissä ihan riittävästi pohdittavaa. Kanttia en vielä ole saanut riittävästi venytettyä, joten silitysrauta ensiapuna.

Pieni pelko kuitenkin jatkoa ajatellen siitä vanhasta vitsistä jossa jo aikuinen mies katsoo vauvakuviaan ja toteaa: ”muistelen lapsuuteni päiviä, joissa minun ei tarvinnut välittää mitä vaatteita päälleni pukisin, ja kun katson näitä kuvia näen etteivät vanhempanikaan välittäneet.”